Välttämiskäyttäytyminen ahdistuksessa: merkit, jotka piileskelevät näkyvissä

Asiat, jotka hiljaa lopetit

Et koskaan päättänyt lopettaa menemistä. Oli ilta, jolloin olit aidosti uupunut, sitten ilta jolloin sää muuttui, ja sitten jakso jolloin kenellekään ei tullut mieleen kysyä. Ahdistuksen välttämiskäyttäytyminen ei juuri koskaan ilmoita itsestään. Se saapuu järkevien valintojen valepuvussa, yksi kerrallaan, kunnes kartta siitä minne menet ja mitä teet on piirretty hiljaa uudelleen, etkä osaa osoittaa päivää jolloin se muuttui.

Juuri tämä tekee välttämisestä ahdistuksen vaikeimmin havaittavan osan. Jokainen yksittäinen kerta näyttää sisältä katsoen järkevältä. Yhden juhlan väliin jättäminen ei ole oire mistään. Kahdennentoista väliin jättäminen on kuvio, jolla on muoto. Tämä teksti kertoo siitä, miten tuon eron oppii näkemään omassa elämässään, lempeästi, muuttamatta jokaista rauhallista kotiiltaa todisteeksi itseään vastaan.

Mitä välttämiskäyttäytyminen oikeastaan on

Välttäminen on kaikki se, mitä teet jottei ahdistus nousisi, tai jotta se lakkaisi kun se on jo alkanut. Se jakautuu karkeasti kahtia, ja useimmat käyttävät molempia puolia huomaamattaan.

Ilmeinen puoli on se, ettei mene. Kieltäydyt kutsusta, siirrät ajan ensi kuulle, valitset pidemmän reitin ettet kulkisi sen paikan ohi jossa paniikki iski. Hiljainen puoli tapahtuu, kun olet jo siellä. Selaat puhelinta nurkassa, jottei kukaan aloittaisi juttua. Harjoittelet lausetta neljästi ennen kuin sanot sen. Kannat vesipulloa josta et koskaan juo, istut lähelle ovea, ajat omalla autolla jotta pääset lähtemään milloin haluat. Ammattilaiset kutsuvat näitä usein turvakäyttäytymiseksi, ja juuri siksi ihminen voi käydä kaikkialla ja silti vältellä koko ajan.

Tässä on mekanismi jota kannattaa ymmärtää, sillä se selittää miksi tämä kuvio tarttuu niin lujasti: välttäminen toimii. Sillä hetkellä kun lähetät peruutusviestin, helpotus saapuu. Se on välitön, se on aito, ja helpotus on hermostosi nopeimpia opettajia. Se opettaa, että asia oli vaarallinen ja sinä pääsit pakoon ajoissa. Pelko ei koskaan saa tilaisuutta tulla kumotuksi, joten se säilyttää alkuperäisen kokonsa, ja maailmasi luovuttaa palan maata tehdäkseen sille tilaa.

Merkkejä siitä, että vältät enemmän kuin luulet

Yksikään näistä ei yksinään merkitse mitään. Lue niitä toistuvuuden ja hinnan kautta, ei yhden osuman kautta.

• Myöhäinen peruutus: sanot kyllä kun tapaaminen on vielä abstrakti ja kaukana, sitten raskaus kasvaa koko viikon ja vetäydyt paria tuntia ennen. Kuvio on ajoituksessa, ei siinä kyllässä.
• Harjoittelu ennen puhumista: tavalliset sananvaihdot muuttuvat käsikirjoitukseksi etukäteen. Puhelut, tilaus tiskillä, yksi lause palaverissa. Et valmistaudu, vaan yrität poistaa kaiken riskin siitä että jokin hetki menisi vikaan.
• Tehtävän siirtäminen toiselle: kumppani tai ystävä soittaa puhelut, huikkaa tarjoilijalle, jahtaa hyvitystä. Se näyttää pieneltä ystävällisyydeltä teidän välillänne, ja ehkä on sitä. Se on myös asia jota et ole itse tehnyt vuoteen.
• Saman kysymyksen toistaminen: vakuuttelun hakeminen käyttäytyy täsmälleen kuten välttäminen. Sen tuoma rauha kestää suunnilleen keskustelun ajan, ja tarve palaa joka kerta hieman aiemmin.
• Ylivalmistautuminen pieneen asiaan: kolme tuntia työtä kymmenen minuutin katsaukseen. Valmistautuminen on aitoa, mutta sen tehtävä on ostaa varmuutta, ei laatua.
• Uloskäyntien kartoitus: käytäväpaikka, takarivi, oma kulkuneuvo, mielessä pidetty muistiinpano vessan sijainnista. Tiedät pakoreittisi ennen kuin tiedät kenenkään nimen.
• Aukon täyttäminen heti: heti kun ajatus muuttuu epämukavaksi, käsi kurottaa puhelimeen, jääkaappiin, johonkin tehtävään, sarjaan jonka olet jo nähnyt. Se epämukavuus ei koskaan saa tarpeeksi aikaa mennäkseen ohi itsestään.
• Kutistuva kartta: moottoritiet, hissit, täydet kaupat, hammaslääkäri, treffit, pimeällä ajaminen. Lista asioita otsikon ei juuri nyt alla, ja tuo nyt on kestänyt pari vuotta.

Miksi tämä painaa enemmän kuin miltä näyttää

Välttäminen maksaa yhden päivän aikana harvoin mitään dramaattista, ja juuri siksi se kasautuu kenenkään kyseenalaistamatta. Lasku saapuu hitaasti.

Työssä se näyttää tältä: kieltäydyt esityksestä, jäät rooliin josta olet kauan sitten kasvanut ulos koska työhaastattelu tuntuu mahdottomalta, annat heikomman idean voittaa koska paremman puolustaminen tarkoittaa katseiden kohteeksi joutumista. Ihmissuhteissa se näyttää tältä: kutsut lakkaavat tulemasta, ei siksi että kukaan olisi vihainen, vaan siksi että ihmiset oppivat mihin sanot kyllä ja mukauttavat toimintaansa. Sitä seuraava yksinäisyys voi tuntua todisteelta siitä, että kotiin jääminen oli oikein.

Välttäminen myös leviää. Se mikä alkaa yhdestä moottoritiestä muuttuu kaikiksi moottoriteiksi, sitten tuntemattomiksi teiksi, sitten ajamiseksi ylipäätään. Jokainen vältetty tilanne opettaa aivoille, että hieman laajempi kategoria on turvaton, ja raja siirtyy yhä sisemmäs. Ajan myötä kutistuva maailma vetää yleensä mielialan mukanaan alas, ja siksi ahdistus ja matalan mielialan kuviot esiintyvät niin usein samalla ihmisellä samaan aikaan.

Saman mekanismin toiveikas puolisko on tämä: se toimii taaksepäin yhtä luotettavasti. Joka kerta kun jäät paikallesi tarpeeksi pitkäksi aikaa, jotta pelko laskee itsestään ilman kainalosauvaa, opetat päinvastaisen läksyn. Mikään johdotuksessasi ei ole kiinni valettu. Se on vain hyvin harjoiteltu.

Rehellinen katse omiin kuvioihin

Useimmat aliarvioivat oman välttämisensä, koska he laskevat peruutetut suunnitelmat eivätkä suunnitelmia, joita ei koskaan syntynyt. Kutsut joita kierrät ennen kuin ne ovat olemassa eivät jätä jälkeä, jota voisi myöhemmin katsoa.

Tässä jäsennelty kysymyssarja auttaa tavalla, johon pelkkä pohdinta ei yleensä yllä. Ilmainen ahdistusseulamme kysyy huolesta, kehon oireista ja käyttäytymisestä joka rakentuu näiden ympärille, ja näyttää sitten missä vastauksesi kasautuvat. Se vie muutaman minuutin, ei maksa mitään, eikä tuloksen näkemiseen tarvita tiliä.

Yksi asia olkoon selvä: tämä on seulontatyökalu itsereflektioon, ei diagnoosi. Mikään kyselylomake ei voi kertoa, mikä sinulla on. Se voi antaa sanat jollekin, jota olet kantanut sanattomana, ja lähtökohdan keskustelulle lääkärin tai terapeutin kanssa, jos päätät haluavasi sellaisen.